Wanhat keiut

RAKETTIKEIU TÄYTTÄÄ 20 V

PYÖREIDEN VUOSIEN KUNNIAKSI HINNAT PAINETTU LÄHELLE NOLLAA!

Keiu radiossa:

• Kupittaa 1
• Kupittaa 2
• Kupittaa 3
• Raita 4

Keiutytöt vuosien saatossa

Miten kaiki alkoi

20 vuotta sitten Suomi oli harmaa, ankea, ikävä, karu, masentava ja tylsä maa, ja kaksoisplusdepressio oli yleisempi kansantauti kuin kankkuskrapula. Satanutkin oli kuin vettä valaisten jo siitä astikka, kun suuri johtajamme Kekkonen oli poistunut poies keskuudestamme. Tyrmistynyt kansa vaelsi ymmäkällä kuin häpnadilla päänpäähän lyöty Schrödingerin kissa, joka kyllä tiesi vauhtinsa, muttei missä oli. Päämäärättömänä, mutta suunnastaan ja paikastaan epätietoisena ihmiskansalaiset kulkivat vaeltaen sumuisilla, synkillä, masentavilla ja pimeillä kaduilla, joiden varsilla ei ollut edes valomainoksia eikä muutakaan värikästä. Neonvalot edustivat kerskakulutusta ja Rakettikeiun mainoksetkin olivat vasta äidn kieälen opettjien painajais-unelmissa. Hiljaisuus vallitsi, paitti mitä tuulipuvun kangas kahisteli korviahuutavan lujasti HK:n blöön rouskeessa niin, ettei pettuleivän narsketta meinannut kuulla juuri ollenkaan, vaikka sitten kännykät eivät juuri pirisseetkään. Tuolloin  Mobiran Halko (n. 6 kg) oli kaikista upein juppinalle, jota kukaan saattoi raahata mukanaan.  Juuri tuosta juppinallemobiran raahaamisesta bodausharrastus räjähti räjähdyksenomaisesti yleistymään yleiseksi.

1989 uus mainoskieäli humattiin!

27.12.1989

Harmollisena vuonna 1989 Suomen talous ylikuumeni yli ylikuuman. Toisaalta taas elettiin komentotaloudessa niin, että vaikka ruokakaupasta sai ympärivuotisesti banaaneja, muille hedelmille oli yhä tiukat tuontisesongit. Maapähkinän päälle kun ei vuoden jokaisena hetkenä Saarijärven Paavon pitänytkään siivutella appelsiinin taatelin mandariinia.  Elämä oli synkkää ja Berliinin muuri oli yhtä pystyssä, ja Neuvostoliittovainaa komenteli talouksia, omiaan ja muiden. Mutta tuohon harmaan harmauden vallitsemaan harmauteen ilmestyi yhtäkkiä nopeasti jotain uutta ja ennennäkemätöntä.  Rakettikeiun Keiu ilmestyi päästämään Suomen Kansa pahasta; kalliista hinnoista ja ryppyotsaisesta suhtautumisesta ilonpitoon. Ja samaan ryppyotsaisuuden vastustamiseen kuului myös uudenlainen mainoskieäli. Se ainakin huoamattiin.

Muotit on pipareille!

Rakettikeiu oli joskus opiskeluaikanaan (apu koulun äitin kieälen tuki opetusessa) kyllästynyt siihen, että kaiken piti olla raivostuttavan, kuolettavan samanlaista ja samasta muotista:  mainostekstin piti olla ilmotus kieäli opin mukaista ja tulitteiden halvalla ostettuja mutta sitäkin kalliimmalla myytyjä.   Tähän oli nyt tultava muutos ja ihan kerralla kahvaa myöden.  Niinpä Keiu alkoi alusta saakka vetää omaa linjaansa maahantuonnissa.  Tuotteet piti ostaa parasta, ei halvinta ja hinnat oli kohtuullistettava järkevälle, kohtuulliselle tasolle.  Tähän Keiulla oli hyvät edellytykset, alkuperäinen alkuaikojen alkukantainen Keiu kun tunsi ruudin ja raudan jo vanhoista hommistaan. Keiu oli notkuillut pyssyn ja patruunan valmistuksen markkinointijohtajana ja ase- ja patruunatehtaan tuotekehitysjohtajana.  Olipa Alkukeiua juuri noihin ruutihommiin kosiskeltu niin kotimaahan kuin ulkomaille saakka astikka.  Taustaa siis oli syvälliseen tuotetuntemukseen ja markkinointiin, vaikka sitten kieäli eikä pännä sääntöihin aina taipunutkaan.  Ja tämä asiantuntemus ja laatuun paneutuva huolellisuus on zydeemissä tallella.  Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että joskus vahingon siiven oikein tylysti lakaistessa ja monien asioiden ketjuuntuessa pahimmalle mallilleen, tulee suurikin vahinko, joka muistetaan Komet Bomb -episodista.

Muuri kaatus!

Mutta marraskuussa 1989  Berliinin muuri kaatui ihan Keiun suunnitelmien mukaan, ja tämän saavutuksensa kunniaksi Keiu alkoi myymään ilotulitteita kolmessa omassa myyntipisteestään:  Turun naapurissa Kaarinassa,  Tampereella ja Hyrylässä. Keiu myi itse maahan tuomiaan ja katsastamiaan tuotteita, jotka oli käynyt henkilökohtaisesti Kiinassa ja Saksassa (siellä läntisemmällä puolen) tilaamassa ja paikan päällä itse teknisen ja kaupallisen laadun tarkastamassa.  Tavaran piti olla alusta saakka parasta laatua ja kohtuullisinta hintaa.  Kuluttajan todellakin tuli saada vastinetta rahalleen. Kerrankin!

Mutta miksi Keiu sitten perusti oman jakelun?

Miksi Keiu ei vanhaan tapaan myynyt kauppiaille, jotka taas jakelivat tavaran tiskin yli kuluttajille?  Myyntiketjun pystyyn polkaisu kun ei käynyt ihan hetkessä eikä ollut ihan ilmaistakaan.  Kyllähän Keiu alussa yrittikin itse reppailla tavaraa ja tarjota sitä muuten hyviksi tuntemilleen kauppiaille.  Jotkut kauppiaat vanhan tuttavuuden perusteella siirtyivätkin Keiu asiakkaiksi, mutta kovin vaikeaa oli.   Kauppiaat kun olivat tottuneet siihen, että tilaavat joltain kolmesta maahantuojasta tulitteet ja pistävät 1 x 50 mm ilmokkeen paikallisaviisiin ?Vuodenvaihteen ilotulitteet meiltä!?  Kuluttajat tulisivat taaskin vanhaan tapaan hakemaan nyssäkän aivan perstanan kalliita raketteja, jotka sitten ammutaan niin, että koko naapurusto tulee katsomaan näitä tuhlareita.  Kauppias palautti myymättä jääneet raketit maahantuojalle ja maahantuoja hyvitti palautukset laskun yhteydessä.  Näin kauppias sai rahansa muutamassa päivässä täysin vaivatta ja riskittä tuplattua.  Tuolloin oli tapana, että mistä tulitteesta kauppias markan maksoi, sen hän kahdella myi.   Tämä oli niin helppoa ja mukavaa, että kauppiaat eivät halunneet ostaa Keiun tavaraa, vaikka olisivat sen saaneet yli 50% halvemmalla kuin aikaisemmin käyttämältään maahantuojalta.

Kun Keiu tarjosi omaa tavaraansa kauppiaille yleensä yli 50% muita halvemmalla, oli kuin Kafka olisi kirjoittanut kauppiaiden välttelevät vastaukset.

Oman myyntiketjun pystyyn pistämien ei ollut ihan yksinkertaista eikä helppoa.

Siihen aikaan nimittäin ilotulitteiden kauppaluvat haettiin lääninhallituksen pelastustoimiston pelastustarkastajilta samalla menettelyllä, jolla haettiin räjähdysaineittenkin myynti- ja varastointiluvat.  Eli kissanpieruja varstoitiin ihan niin kuin kiukkuisinta dynamiittia olisi varastoitu.  Kaiken lisäksi tämä oli ensimmäinen kerta Suomen historiassa, että ilotulitekauppaa tehtiin vain tilapäisesti.  Tämä oli uutta varsin monelle pelastustarkastajalle ja palopäällikölle samoin kuin paikallispoliisille, joten ongelmia oli paljon.  Osa ongelmista oli silkkaa asioitten uutuutta, ja tietämättömyyttä, mutta suurin osa pelkää asennetta.  Usein nämä asenteet tuntuivat liittyvän omien tuttavien, kavereiden ja klubiveljien suojeluun.  Mafiaveljet olivat nyt tekemässä tätä käsikirjoitusta.  Oli tilanteita, että Keiu ei saanut lupia tahallisen virkamiesjarrutuksen takia ennen kuin oikeustoimilla uhattuaan. Täysin Kafkaa, mutta niin järkyttävän totta!

(Erikseen tulkoon sanottua, että Keiun mielestä silloisessa Teknillisessä Tarkastuskeskuksessa (Tekes), jonka suora jatko on nykyinen Tukes - Turvatekniikan Keskus on, oli ja yhäkin on sekä ammattitaitoa että oikeaa, puolueetonta asennetta.)

Ite myydään

No,  eipä tupata kun ei tykätä.  Myydään sitten itse.  Keiu todellakin lähti siitä, että laadun tulee olla parasta ja hintojen kohtuulliset.  Esimerkkeinä Keiun hinnoista vs. vallitsevat hinnat (vh)  käyköön seuraavat:  kun vh ilmapommille on 70 mk/ 10 kpl:n rasia, Keiu myi sama rasian kuluttajille hintaan 15 mk.  Kun vh paketille papattimattoja oli 40 mk, myi Keiu saman (mutta parempilaatuisen) paketin kuluttajalle hintaa 10 mk.  Kautta linjan siis Keiu myi kuluttajille tuotteet halvemmalla kuin kauppiaat saivat ne ostaa.  Ankarien mieleenpalautustun jälkeen Keiun keskimääräiseksi alennusprosenteiksi muisteltiin muitten myyjien suhteen noin 70 %.  Kun vielä Keiulla oli uutta ja ennennäkökuulumatonta tavaraa ja tuttukin tavara järkkykamalyyshalvoin hinnoin, oli jonot myyntipaikkojen edessä parhaimmillaan jopa 200 metriä, ja tavara loppui parissa päivässä.  Suurelta osaltaan ihmiset ymmärsivät tulla Keiulle muodostamaan jonoja Keiun luky-häirijössä kirjotettuitten mainosten takia syystä vuoksi tautta. Väärin kirjoitettu mainos herätti runsaasti huomiota aikana, jolloin sanomalehden oikolukemisen hoitivat oikeat elävät ihmiset eivätkä tietokoneet ja oikeakielisyyden saattoi tarkastaa kielenhuoltotoimiston lisäksi päivän aviisista.

Ensimmäistä kertaa Suomen historian aikana Berliinin muurin kaatumisen jälkeen kuluttajat saivat jotain todella halvalla. Ensimmäisen kerran normivirtanen osti itselleen ihan kunnon nipun ilotulitteita, kun nyt kerrankin oli varaa.  Enää ei tarvinnut osua pihalle juuri hetkenä, jolloin naapurissa asuva rahamies ampuu paikkakunnan uudenvuodenraketin.  Keiu vapautti kansalaiset ryöstöhinnoista ja kaatoi aidat ahneuden.

Uusivuosi 1989 oli unohtumaton!

Kansalaiset paukuttelivat ilotulitteita ja herättivät nuokkuvat insinöörit metelillään ja kauniilla väreillä. Vihdoinkin joku ääni voitti tuulipukujen kahinan. Työläiset, talonpojat, urheilijat, matruusit, soutajat, pitkän matkan juoksijat ja insinöörit saivat uutta toivoa loputtoman synkän lohduttomaan elämäänsä ja alkoivat ajatella, että elämä voisi olla parempaakin. Unelmista alettiin puhua, suunnitelmia tehdä ja jokainen nouseva päivä oli eilistä parempi. Harmaan sateen sateenharmaus väistyi, ihmiset uskalsivat elää ja avautua, ja tietysti ihmissukukunnan yleiseen yleistyyliin vetivät homman överiksi; syntyi käsite juppi.   Tämä äänekäs, värikäs, itsekäs ulkoilmapörriäinen halusi aina puhua ja selittää asioitaan mahdollisimman monille, jopa huoneen ulkopuolella oleville kavereille, sukulaisille ja asiakkaille. Juppi tarvitsi tähän puhelimen ja sen pystyi hänelle valmistamaan taitava suomalainen insinööri. Mobira Cityman oli syntynyt kauniista raketeista haltioituneen teknikon haaveiden pohjalta.

Keiu on tavattoman vaatimaton, vaikka siihen ei tietysti koskaan ole ollut pienintäkään aihetta, syytä tai perustetta. Silkkaa vaatimattomuuttaan Keiu ei ole ennen kertonut osuuttaan Berliinin muurin kaatamisessa, Suomen kohottamisessa maailman eturivin valtioihin eikä edes osuuttaan salolaisen Mobiran muuttumisesta maailmanlaajuiseksi Nokiaksi.  Muut kehukoon itseään ja surkeita tuotteitaan, Keiun ei tarvitse, koska kaikki muutenkin tietävät Keiun kaikkitietäväksi, kaikkinäkeväksi ja kaukaa viisaaksi ja Keiun tuotteet maailmankaikkeuden kaikkein kaksoisplusturbodeluxehyväparhaiksi.

Lama laskeutui

Poliitikoilla ja muulla kuonalla on kuitenkin tapana ja harrastuksena koettaa kaikin keinoin ehkäistä kansalaisten elintasoa ja ilonpitoa.  Kun nyt Keiu oli vapautanut maailman ja katkonut kommunismin kahleet, oli jotain keksittävä, ettei kansalla vaan olisi hauskaa.  Niinpä niljakkeet yksissä tuumin roiskasivat suomalaisten ylle veret seisauttavan laman, kaatoivat pankit, ruoskivat yrittäjät konkurssiin ja ahkerat ja ammattitaitoiset suomalaiset työttömäksi. Virka- ja poliitikkojupit esiin manasivat maailman suurimman työttömyyden ja muutenkin koettivat lamauttaa, pelotella, nujertaa, ahdistaa ja laivatervata kansan orjuuteen, kahleisiin ja pakkovaltaan.  Mutta mikään ei enää saanut Keiun vapauttamia ja vaurauttamia suomalaisia alistumaan ja esivallan ruoskalle nöyriksi.  Keiuvallankumous on yklsisuuntainen ja kerran vapautunut kansa on aina vapaana säilyvä, iankaikkisesta iankaikkiseen ja muutaman viikon vielä sen päällekin.  Kansa oli synkeän synkeyden karkottanut Keiun iloisin värein ja mahtavin efektein.  Vapautunut, rikastunut ja voimavarautunut kansa voitti;  kotimaiset lama ja rötös- ja ruoskaherrat herrat nujerrettiin ja lähdettiin kohti nousua.  Korkeammalle, kauniimmin, värikkäämmin, laadukkaammin ja halvemmalla, ihan Keiun Maailmanvallankumouksen periaatteita noudattaen.

Ja kun kerran oli saatu pää auki, oli syytä jatkaa kansan lompakollaan äänestämällä linjalla.   1990 myymälöitä oli edellisten lisäksi Raisiossa, Espoossa, ja Vantaalla.   Pommit riittivät hieman paremmin ja koko neljän päivän sesongiksi riitti edes jotain myytävää.

Raketivarasto tuli vuonna 1991

1991 rakennettiin Janakkalaan aivan Riihimäen rajalle rakettivarasto. Tuotteiden käsittely muuttui muka helpommaksi. Keksaisivat sitten määrätä, ettei varastossa saanut käsitellä ilotulitteita kuin kipinöimättömillä pumppukärryillä eikä missään nimessä trukilla tai muilla koneilla.  Kiinalaiset eivät konttitavarassa käyttäneet ollenkaan rahtilavoja, joten joka ikinen laatikko käsiteltiin moneen kertaan käsin ennen kuin tuotteet olivat kuluttajien saatavilla.   Ei tosiaankaan ole helppo nakki roudailla 400 000 kiloa pahvilaatikoita merikontista halliin ja hallista kauppoihin. Varastotyöntekijät olivat kaikki todella riskissä kunnossa olevia miehiä, harrastuksenaan voimailu.  Ei tuossa tuoksinassa ihan vähät voimaxet olisi riittäneetkään. Riski Reiman lyömättömäksi osottautunut tempausennätys 11 pahvilaatikollista ilotulitteita  135 kg kerralla. No ihan kaikki ei ollut niin vahvoja kun Reima.

Kun sukulaisia ei enää riitänyt

Myyntipaikkoja avattiin seuraavaksi ja noin 70.  Henkilökunnan haaliminen osoittautui mahdottomaksi.  Kaikki sukulaiset puolitutut, kumminkaimat ja langon orpanan kälyn naton kytyt olivat jo värvätty.  Ratkaisuksi keksittiin paikalliset urheiluseurat. Kunnat olivat lopettaneet seurojen avustukset ja porukat tarvitsivat talkootyötä paikkaamaan rahanreiät. Vuosittain toistuva lyhytaikainen työ, jossa tarvittiin paljon porukkaa, oli reippaille urheiluporukoille ihan omiaan.

Thunder King saapui maahamme!

1991 kansa ryntäsi kauppoihin ostamaan ennekuulumattoman kovaa ilmapommia, Thunder Kingiä. Alkuperäinen ja vain vuonna 1991 myyty ilmapommi oli lataukseltaan todella kova. Vihreä valopallo nousi ilmaan, jossa 4 g flash-paukku melkein tipautti kuun radaltaan. Mitään muuta läheskään vastaavaa ei saanut muista ilotulitekaupoista.  Mutta jo seuraavana vuonna Thunder Kingin latausta pienennettiin yksissä tuumin viranomaisten kanssa hieman alle puoleen, silti se oli niin kova, ettei mitään sellaista ole enää nykyisin markkinoilla.  Halvat hinnat, erikoiset tuotenimet ja Keiukieäli alkoivat erottua omiksi tavaramerkeikseen. Näiden lisäksi itse tuotteet alkoivat erottua selvästi omikseen.  Kissanpieru, Raaka Peli,  Karjala Takaisin ja Staalinin Urut ovat jo kokonaan omia käsitteitään.   Keiju oli, on ja on olevakin Pars ja halvin!

Keiu on aina antanut parhaat kaupanpäälliset, aina parhaat tuotteet ja aina halvimmat hinnat.  Tällä menetelmällä ei voinut kuin onnistua.  Jonain vuonna Keiu on jakanut 7 - 9 miljoonaa ilmaista kissanpierurakettia asiakkailleen.

Kilpailijat heräs

Vasta 1992 kilpailijat ja ilonpidon vastustajat tosissaan heräsivät.  Ja perisuomalaiseen tapaan eivät tietenkään parantaneet omaa toimintaansa, laatuaan ja hintojaan, vaan aloittivat häiriökampanjan nimettömillä ja nimellisilläkin ilmiannoilla kaikkien mahdollisten viranomaisten kautta.  Lukuisat kirjeet ja asiattomat kantelut lääninviranomaisille, kunnanhallituksille ja turvatekniikan keskukselle veivät keiuporukoiden tehokkaasta työajasta pois kuukausia.   Tämä häiriö- kiusa- ja varsin korkeallekin ulottunut haittakampanja sai niin kuvottavia ja absurdeja piirteitä, että se vaatisi ihan oman sata sivuansa, että sitä edes hiemankaan saisi pinnalta raapaistua. Anekdoottina muistetaan, miten Espoon myyntipistettä vastaan tehtiin ilmianto juuri silloin käyttöönottotarkastusta tekevälle palopäällikölle siksi, että myyntipiste muka oli laiton ja luvaton. Ilmianto tehtiin puhelimella Espooseen ihan Oulusta saakka, terveisiä vain! Täällä ollaa yhä Taas!

Mustavalkoinen kaksipuolinen moniste ilmestyi

1992 Keiu alkoi järjestelmälliseen suoramainontaan.  Mustavalkoinen kaksipuolinen moniste ilmestyi Vantaan Kaivokselassa ja Myyrmäessä, kaikki sen lukeneet järkyttyivät, ja erään lukijan hamsteri sittemmin synnytti kaksipäisen vasikan, mutta myymälöiden edessä taas oli sadan metrin jonot.  Keiu oli taaskin pars ja halvin ja kansa kiitti tästä rupeamalla Keiun vakiasiakkaaksi.   Tuo suhde on jatkunut monien, monien kanssa jo toisessa sukupolvessa.

Rakettikeiu
pars ja halvin ? iankaikkisuudesta iannkaikkisuuteen ja vielä kaks viikkoa kaupanpäälle.